Sijoitustoiminta

Kultaan sijoittaminen on yleensä lähtökohtaisesti defensiivistä; sijoittajat suojautuvat siihen sijoittamalla osakemarkkinoiden romahdusta, inflaatiota tai esimerkiksi valuuttariskiä vastaan. … Koska kullan määrä on rajattu, eikä se mene vanhaksi, on sen asema ”ikuisena” arvonsäilyttäjänä turvattu pitkällä aikavälillä.

Fyysinen kulta

Suomessa ja kaikissa EU-maissa fyysinen sijoituskulta on ollut vuodesta 2000 lähtien arvonlisäverosta vapaata. Fyysiseen kultaan sijoittaminen on kaikkein käsinkosketeltavin tapa sijoittaa kultaan, sillä omistus ei ole ”bittejä avaruudessa”. Sijoituskultaa voi ostaa niin kolikkoina, laattoina kuin harkkoinakin. Kullan laadun ja aitouden varmistamiseksi ostot ja myynnit kannattaa tehdä vain luotettavien tahojen kautta.

Osto- ja myyntihinnan välinen ero eli niin sanottu spredi on tyypillisesti suurempi fyysisessä kullassa kuin muissa sijoituskohteissa. Esimerkiksi jalometalleja välittävällä Tavexinilla yhden unssin kultaharkon ostohinta oli noin 5% korkeampi kuin myyntihinta tarkasteluhetkellä. Päiväkaupankäynti fyysisellä kullalla ei toisin sanoen lyö leiville, vaan käsin kosketeltavaan kultaan sijoittaessa omistusaika täytyy olla muu kuin hetki.

ETF:t

Pörssinoteeratut rahastot eli ETF:t tarjoavat useimmille sijoittajille kaikkein helpoimman tien sijoittaa kultaan, sillä niissä sijoittajan ei tarvitse huolehtia kullan säilytyksestä niin kuin fyysisessä kullassa. ETF:issä osto- ja myyntihinnan välinen spredi on myös pienempi, ja niiden hinnanmuutokset seuraavat tarkemmin kullan markkinahintaa.

Näitä niin sanottuja kulta-ETF:iä on kahdenlaisia: taattuja eli fyysisiä tai takaamattomia eli synteettisiä. Taatut ETF:t omistavat holvien uumenissa säilytyksessä olevaa fyysistä kultaa, kun vastaavasti takaamattomat ETF:t sijoittavat kultaan erilaisten johdannaissopimusten kautta. Taatut kultarahastot ovat yleisempiä ja niitä pidetään myös turvallisempina.

Taatutkin kulta-ETF:t voivat sisältää sudenkuoppia. Tämä koskee niistä etenkin suurimpia, kuten SPDR Gold Shares (GLD). Riski syntyy siitä, että sijoittaja omistaa käytännössä rahasto-osuuden (ETF), fyysisestä kullasta eikä hänellä ole mahdollisuutta päästä omistamaansa kultaan käsiksi tai siirtää sitä paikasta A paikkaan B. Kaikissa tapauksissa ETF-rahastot eivät välttämättä aina säilytä yhtä paljon fyysistä kultaa kuin mitä niiden tiedot antavat olettaa. Tämä synnyttää niin sanotun vastapuoliriskin. Tästä syystä fyysinen kulta sopii kulta-ETF:ää paremmin sijoittajalle, joka haluaa suojautua pahan päivän varalle, esimerkiksi valuuttakriisiä varten. Tiheämmin kullalla treidaavalle sijoittajalle ETF-rahastot toimivat paremmin, sillä välitys- ja säilytyskustannuksiin ei kohdistu läheskään yhtä suuria kustannuksia kuin fyysisen kullan omistamisessa. Taattujen kulta-ETF-rahastojen välillä on kuitenkin suuria eroja ja esiin nostetut riskit saattavat olla monessa niistä pieniä tai olemattomia.

Kultakaivososakkeet

Kultaan on mahdollista sijoittaa myös epäsuorasti kultakaivosyhtiöiden kautta. Näistä yksi esimerkki on Endomines, joka on myös Inderesin seurannassa. Yksittäiseen yhtiöön liittyvää osakekohtaista riskiä voi pyrkiä minimoimaan sijoittamalla useampaan kultakaivosyhtiöön esimerkiksi ETF:llä. VanEck Vectors Gold Miners ETF (GDX) on ETF-rahasto, joka pyrkii seuraamaan NYSE Arca Gold Miners Indexin (GDMNTR) hintaa ja suoritusta. GDMNTR:n tarkoituksena on seurata kultakaivosalan yrityksien kokonaissuoritusta. Lähihistorian perusteella kaivosyhtiöihin sijoittaminen ei ole ollut yhtä tuottoisaa kuin fyysiseen kultaan. GDX-ETF-rahaston tuotto aikavälillä 22.05.2006 – 17.7.2020 oli vaivaiset 5,6 %, kun samalla ajanjaksolla kullan hinta nousi 177,0 % prosenttia.