ETF:t
Pörssinoteeratut rahastot eli ETF:t tarjoavat useimmille sijoittajille kaikkein helpoimman tien sijoittaa kultaan, sillä niissä sijoittajan ei tarvitse huolehtia kullan säilytyksestä niin kuin fyysisessä kullassa. ETF:issä osto- ja myyntihinnan välinen spredi on myös pienempi, ja niiden hinnanmuutokset seuraavat tarkemmin kullan markkinahintaa.
Näitä niin sanottuja kulta-ETF:iä on kahdenlaisia: taattuja eli fyysisiä tai takaamattomia eli synteettisiä. Taatut ETF:t omistavat holvien uumenissa säilytyksessä olevaa fyysistä kultaa, kun vastaavasti takaamattomat ETF:t sijoittavat kultaan erilaisten johdannaissopimusten kautta. Taatut kultarahastot ovat yleisempiä ja niitä pidetään myös turvallisempina.
Taatutkin kulta-ETF:t voivat sisältää sudenkuoppia. Tämä koskee niistä etenkin suurimpia, kuten SPDR Gold Shares (GLD). Riski syntyy siitä, että sijoittaja omistaa käytännössä rahasto-osuuden (ETF), fyysisestä kullasta eikä hänellä ole mahdollisuutta päästä omistamaansa kultaan käsiksi tai siirtää sitä paikasta A paikkaan B. Kaikissa tapauksissa ETF-rahastot eivät välttämättä aina säilytä yhtä paljon fyysistä kultaa kuin mitä niiden tiedot antavat olettaa. Tämä synnyttää niin sanotun vastapuoliriskin. Tästä syystä fyysinen kulta sopii kulta-ETF:ää paremmin sijoittajalle, joka haluaa suojautua pahan päivän varalle, esimerkiksi valuuttakriisiä varten. Tiheämmin kullalla treidaavalle sijoittajalle ETF-rahastot toimivat paremmin, sillä välitys- ja säilytyskustannuksiin ei kohdistu läheskään yhtä suuria kustannuksia kuin fyysisen kullan omistamisessa. Taattujen kulta-ETF-rahastojen välillä on kuitenkin suuria eroja ja esiin nostetut riskit saattavat olla monessa niistä pieniä tai olemattomia.